Ei se hinta vaan sen helppous

Perheellistymisen myötä minusta tuli kertaheitolla viherpiiperiäinen, kuten mieheni asian ilmaisee. Tunnustan, että ekologinen tassunjälkeni alkoi kummasti painaa heti, kun ymmärsin lasten syntymän jälkeen konkreettisesti, että varsin mukavaa olisi heidänkin nauttia maapallostamme kutakuinkin sellaisena kuin sen kuuluukin olla.

Ekoherätykseni myötä ryhdyin välittömästi raivaamaan taloudestamme ekotehokkaampaa. Ensitöikseni puutuin roskien lajitteluun.  Se oli helppoa, sillä uuden asuinalueemme taloyhtiön roskahuoneessa voi lajitella paperin, pahvin, energia- ja biojätteen.

Roskiskaappimme täyttyi erilaisista astioista ja jääkaapin oveen ilmestyivät selkeät ohjeet eri astioihin kelpaavista jätteistä. Lajittelu lähti hyvin käyntiin ja nopeasti siitä tuli itsestäänselvyys. Nykyään myös vieraille opastamme jo sujuvasti lajittelua. Suorastaan ahdistun, jos pakkausmuovi ei ole osunut oikeaan astiaan. Lajitteluhan ei maksa kuin vaivaa, joten tämä ekoteko oli hyvin huokea ja helppo toteuttaa, kiitos taloyhtiömme roskahuoneen.

Seuraavaksi ekologinen innostukseni siirtyi kuluttamiseen. Vaikka olen aina tottunut kierrättämään taloudelle tarpeettomaksi käyneen tavaran kirpputoreilla, en ole oikein sieltä mitään osannut ostaa. Kuitenkin perehdyttyäni mm. lasten kenkien hintoihin asenteeni alkoi muuttua ja kiertelin kirppareita pian myös ostoaikeissa. Kenkien lisäksi olen löytänyt kasan vaatteita paitsi lapsilleni, myös itselleni, varsinkin odotusaikana. Myös leluja ja astioita on tarttunut matkaan. Noh, pelkkää säästöä tietenkin tämä ekoteko.

Myös muilla ostoksilla ja etenkin ruokakaupassa aloin kiinnittää huomiota ruoan alkuperään ja puhtauteen. Olemme tosin melko esimerkillinen perhe siinä mielessä, että eineksiä ei kulu juuri laisinkaan ja ruoka pyritään laittamaan aina alusta asti itse. Mutta silti aineksien alkuperään voisi kiinnittää enemmän huomiota. Tässä kohtaa töksähti sitten ensimmäistä kertaa. Enää ei ollutkaan niin helppoa löytää ekologisia vaihtoehtoja ja elintarvikeostoksilla hyvät aikeeni jäivät usein jo aikataulun jalkoihin. Työpäivän päätteeksi harvoin on intoa vertailla kukkakaaleja tai etsiä tuotetietoja muropaketista. Oma hyllyrivi ekoruoalle siis, kiitos!

Ekoegoni suurin häpeätahra ovat kuitenkin olleet kertakäyttövaipat. Esikoiseni ei kestovaippaa ole nähnytkään ja pitkään olin sitä mieltä, että jossain kulkee raja, kestoilijaa minusta ei tule koskaan. Kunnes Vauva-lehteä lukiessani koin kestovaippaherätyksen. Yksikin kestovaippa päivässä olisi 365 kertistä vähemmän vuodessa. Kun lisäksi uusi äitiyspakkaus kannusti kokeilemaan, päätin muuttaa asennettani. Olen jopa neulonut perheen pienimmälle muutamat villakuorivaipat itse. Taas askel kohti ekologisesti kevyempää tassunjälkeä.

Tärkein havainto ekoponnistusteni edessä on ollut, että toiminnan ollessa helppoa myös ekologisempi elämä on. Totuuden nimissä harva meistä kaatuu ekologisemman elämän kalliiseen hintaan, kun taas hyvät aikeet kaatuvat helposti viitseliäisyyteen. Toimistossamme jo runsas vuosi sitten käynnistynyt ekoprojekti on vaatinut toimintatapojen muutosta ja uudenlaista viitseliäisyyttä jokaiselta kirnauskislaiselta. Ekotiimin sinnikkään työskentelyn tuloksena muutosta on selvästi ilmassa. Olen siitä tosi iloinen, että myös Kirnauskiksen ekologinen tassunjälki kevenee päivä päivältä.

Maanantai, 19.01.2009