Kiitos, vilpittömästi

Vaikea pistää sanoiksi, kuinka kivuliasta on luopua jostakin itselleen tärkeästä, vaikka tietääkin päätöksen väistämättömyyden. Minulle Kirnauskis 2.0 oli enemmän kuin työpaikka, enemmän kuin osiensa summa, vaikka aina ei helppoa ollutkaan. Suurta rohkeutta palkkaamisessani osoittivat omistajat, jotka uskoivat minuun ja ulkopuolisen johtajan tarpeeseen Kirnauskiksen kehityksen eteenpäin siivittäjänä.

Oli fiksua ottaa ulkopuolinen toimitusjohtaja tasoittamaan tietä sukupolven vaihdokseen, sillä jo pelkästään vertailuasetelma vanhemman ja nuoremman omistajajohtajan välillä olisi voinut olla kestämätön. Puhumattakaan vaikeudesta muuttaa yrityksen kurssia astumatta oman äitinsä varpaille. Minä saatoin ladella koviakin kommentteja pöytään ilman, että perhesuhteeni siitä kärsivät. Nooran toimitusjohtajuus oli meille kaikille selvä tulevaisuuden skenaario palkkaamispäivästäni numero yksi, tosin tarkkaa aikataulua viralliselle sukupolvenvaihdokselle ei silloin asetettu. Asetettiin vain tavoitteita, joita minun piti saada aikaiseksi, jotta Nooran olisi mielekkäämpää astua toimitusjohtajan tontille. Mielestäni on hienoa, että perheomisteisessa yrityksessä valta palaa sinne missä se on aina ollutkin, ja että työ joka on perheessä aloitettu, saa perheestä jatkajan. Perheyritykseen sitoutumisesta pisteet Nooralle!

Minulle toimitusjohtajuus oli uskomaton mahdollisuus todistaa oikeiksi konsulttina esittämäni väittämät ja teesit, sekä testata kyvykkyyttäni esimiehenä tilanteessa, jossa vastassani oli sekä äärettömän kriittinen ja pätevä henkilökunta, silloinen kinkkinen taloudellinen tilanne ja selkeä tarve sisäisten prosessien muutokselle, jos haluttiin pysyä ajan hengessä. Ja tietysti omistajat, joille Kirnauskis on heidän lapsensa ja elämäntyönsä tulosta ja jotka odottivat minulta “ihmeitä”.

En voi kylliksi kehua ihmisiä, joiden kanssa haasteisiin tartuttiin. Minulla ei ole ikinä ollut sellaista työporukkaa kuin Kirnauskiksessa. Onnistumisemme syvin olemus lähti ja lähtee hyvästä yhteishengestä ja kyvystä ajatella muutakin kuin omaa napaa. Sitoutuminen asiakkaisiin ja toisiimme on huippuluokkaa, ja ihmiset tulevat niin hyvin juttuun, että vapaa-ajallakin vietämme mieluusti aikaa keskenämme. Asiakkaamme ovat meille kaikki kaikessa, eivät pelkästään tilejä, ja heitä kohdellaan parhaalla mahdollisella asiakaspalveluhengellä. Pyrimme venymään ylimaallisiin aikatauluihin ja suoritteisiin, jotta asiakkaamme saisivat sitä mitä tilaavat ja vähän enemmänkin. Meillä on kivaa töissä ja haluamme ylittää itsemme asiakkaidemme tähden. Arvostan Kirnauskiksen porukkaa valtavasti, eikä rakkauteni heihin vähene, vaikka en enää porukkaan kuulukaan. Kuulen korvissani Eskon naurun, Markon nasevan huumorin, Paulan pulputtavan puheen, vain muutaman esimerkin mainitakseni. Koville ottaa olla olematta enää yksi kirnauskislaisista, pakko myöntää.

Miksi sitten lähteä, jos on niin kivaa? Kaikelle on aikansa ja minun aikani oli siirtyä eteenpäin, sillä tavoitteet oli saavutettu ja tie Nooran aikakaudelle tasoitettu, ja elämän muut realiteetit painoivat vaakakupissa työtä enemmän. Olen enemmän kuin kiitollinen ajastani Kirnauskiksessa. Opin paljon, sain upeita ystäviä ja sain näyttää kykyni - voiko muuta enää toivoa.

Tiistai, 04.03.2008