Myrskyvaroituksia ja digialaa Etelä-Ruotsissa

Vuoden vaihtuessa Etelä-Ruotsiin annettiin myrskyvaroitus. Jotain siitä tiedän minäkin, sillä opiskelin pari vuotta Karlskronassa, merenrantakaupungissa Skånessa. Tunnen vieläkin luissa ja ytimissä, miltä yli 30 metriä sekunnissa puhaltava tuuli tuntui saarella, jossa opiskelupaikkani sijaitsi. Muutaman kunnon talvimyrskyn siellä kokeneena osasin aavistaa, miten niinkin järjestäytynyt yhteiskunta kuin Ruotsi on, koki jälleen ihan omat paniikkitilanteensa, kun myrsky vei mennessään mm. sähköt 30 000 taloudelta.

Opiskelukaupunkini Karlskronan edustalla rysähti kiville neuvostoliittolainen sukellusvene 80-luvun alussa, ja 2006 samasta paikasta löydettiin lintuinfluenssaa. Vuonna 1995 sinne perustettiin uraauurtava oppilaitos, Hyper Island, kaksivuotinen koulu, jossa opitaan mitä digimedia on.

Suomesta tuskin löytyy vastaavanlaista koulua kuin Hyper Island. Meidän kouluihimme verrattuna se vastaa lähinnä ammattikorkeakoulua, mutta siihen ne yhteneväisyydet taitavatkin jäädä. Hyper Island toimii pääosin vanhassa vankilassa. Jokainen vuosikurssilainen jakaa sellin yhden tai useamman kanssa, tenttejä ei pidetä, eikä opettajiakaan ole. Mikä ihmeen koulu se sellainen on?

Hyper Islandin ideologioista tärkein on “learning by doing”, eli asioita opitaan tekemällä, eikä vain teoriassa. Omaa osaamistaan ei tarvitse piiloitella, vaan tietotaidon jakamiseen kannustetaan. Omiin, kuten muidenkin aikaansaannoksiin suhtaudutaan kriittisesti, ja rakentava kritiikki muovaakin vakaan ympäristön opiskelulle heti alusta alkaen. Hyper Islandin kantava aate on myös se, että virheitä matkan varrella saa, ja pitääkin tehdä. Tämän takia ryhmätyö nähdään oleellisena osana opiskelua. On helpompaa uskaltaa ja erehtyä, oppia, kun ratkaisujasi on tukemassa muut opiskelijat.

Puolen vuoden opiskelun jälkeen on aika valita oma suuntautumisensa kolmesta eri vaihtoehdosta: bisnes, design ja tekniikka. Opiskelijoiden jakautuessa eri suuntautumisiin itse opiskelun päämäärä muuttuu, eri alojen osaajat kootaan tiiviisiin ryhmiin, jotta opiskelu saadaan vastaamaan mahdollisiman tarkasti oikeaa työntekoa. Ensimmäinen vuosi keskittyykin erilaisiin digialan projekteihin, joiden avulla jokaiselle pyritään tarjoamaan kattava kuva siitä, mitä digimedia on, ja miten se toimii. Opiskelijat oppivat paljolti toisiltaan, ja tietysti myös ohjaajilta ja luennoitsijoilta, alan erityisosaajilta, joita koulussa käy paljon mm.Ruotsista ja Englannista.

Toinen opiskeluvuosi keskittyy työharjoitteluun ja lopputyöhön. Työharjoittelujakson jälkeen kaikki kokoontuvat vielä kerran yhteen lopputyön merkeissä. Oli mukava huomata, miten puolen vuoden työharjoittelu oli muovannut ja kasvattanut meistä itse kutakin, niin ammattilisesti kuin ihmisinä.

Hyper Island on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Se jättää pysyvän jäljen ja varustaa mielen tietynlaisella avoimuudella koko digialaa kohtaan. Lyhyehkön kestonsa ansioista, se on sopiva irtiotto jo alalla työskenneille, tai alaa vasta harkitseville.

Karlskrona on nyt kohdaltani taakse jäänyttä elämää, mutta uutinen Etelä-Ruotsin yli pyyhkäisseestä talvimyrskystä toi muistot mieleen. Päällimmäiseksi parhaat; intensiivisen opiskelun ja ympäri maailmaa olleet opiskelukaverit, jotka ovat sittemmin löytäneet oman paikkansa. Kuka työskentelee New Yorkissa, kuka Lontoossa, kuka Intiassa. Minä Suomessa, Kirnauskiksessa, ja mukavalta tuntuu.

Keskiviikko, 03.01.2007