Rappioestetiikkaa kiitos, mutta ei työpaikalla

Tänään kokoonnuimme suunnittelijoiden, Jarkon ja Harrin ja sisustusarkkitehtimme Nannan kanssa yhteisen pöydän ääreen katsomaan missä mennään. Nyt alkaa kaikki olla jotakuinkin kohdallaan suunnittelun osalta, toki säätöä sinne ja säätöä tänne vielä tarvitaan. Todella upeaa on, että yhteistyökumppanimme ovat tulleet toimitusajoissa vastaan ja designremppamme pysyy aikataulussa. Kiitokset kaikille jo etukäteen!
Palaverin jälkeen pysähdyin miettimään, miksi tämä valtava työmäärä ja panostus. Mieleeni tuli Kirsti Paakkasen Womena, jossa jo silloin 70-luvun lopulla työympäristön esteettisyys, siisteys ja kauneus olivat arvoja sinänsä. Kirstillä oli tapana sanoa, että kun asiakas tulee tänne, hän arvioi meitä ja meidän suhtautumistamme asiakkaan toimeksiantoihin samalla tavalla, kuin miten hän näkee meidän suhtautuvan omaan työpaikkaamme. Ovatko asiat järjestyksessä, luommeko ympärillemme sitä suostuttelevaa estetiikkaa, mistä puhumme.
Itse henkilökohtaisesti rakastan ns. rappioestetiikkaa, elämää nähnyttä, monien kerrostumien peittämää, monien kulttuurien sekoitusta. Mutta en työpaikalla, jos ei ole pakko. Ahmin sitä vanhoissa kaupungeissa, vanhoissa taloissa ja elokuvissa, työpaikalla kaiken on parasta olla puhdasta, raikasta ja järjestyksessä. Tietyllä tavalla työympäristö voi olla aineeton, niin että ajatus saa siivet ja ideat voivat lentää. Ympäristöllä on valtava vaikutus, sillä sen verran kameleontti ihminenkin on, että ympäristö tekee kaltaisekseen.
Tunnelma meidän uusiin tiloihin muuttajien joukossa on odottava ja vähän jännittynytkin, mutta on mukava huomata, että muuttoa uuteen odottavat myös muut innostuneena, en vain minä.

Kirjoittaja: Sirkka Knuutila copywriter, partner, Kirnauskis 2.0 .