Verkkoyhteisö voi olla myös voimavara

Viime viikkojen ikävät tapahtumat ovat kirvoittaneet mediassa kiivasta keskustelua verkkoyhteisöjen asemasta nuorten elämässä. Tässä rytäkässä verkkoyhteisöt ovat saaneet osakseen lähinnä negatiivista huomiota. Mielestäni verkkoyhteisöissä piilee kuitenkin yhteiskuntamme hyödyntämätön voimavara. Itse löysin verkkoyhteisöstä uudenlaisen ystäväverkoston, kun oma elämäntilanteeni muuttui ja minusta tuli juhannuksena äiti. Paitsi ystäviä, olen saanut neuvoja ja erilaisia ohjeita niin paljon, ettei minun ole kertaakaan tarvinnut tukeutua yhteiskuntamme tarjoamaan neuvolapalveluun kysyäkseni jotain lastenhoitoon tai pikkuvaivaan liittyvää asiaa.
Minulle “kesäkuun kullanmurut” -yhteisöstä on ollut suurta hyötyä, vaikka apunani ja tukenani on ollut oma mies ja vieläpä muutaman minuutin päässä asuvat isovanhemmatkin. Missään vaiheessa en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta aivan uusien haasteiden edessä olen kuitenkin ollut. Parhaat neuvot olen saaneet muilta äideiltä ja ennen kaikkea olen saanut tukea ja tsemppiä; usko itseesi, olet mailman paras äiti omalle lapsellesi. Näitä sanoja en ole kertaakaan kuullut esimerkiksi neuvolakäyntien yhteydessä.
Meidän kanssakäyminen ei rajoitu verkkoon, emmekä keskustele nimimerkkien turvin. Niinpä verkkoyhteisössämme ei esiinny ylilyöntejä, eikä vihamielisyyttä. Usein keskustelemme meitä yhdistävästä aiheesta, mutta lasten ohella myös kodista ja parisuhteesta. Olisi arvokasta tutkia, kuinka paljon verkkoyhteisö voi korvata esimerkiksi neuvontapalveluja, tai voisimmepa silloin tällöin tilata lastenlääkärin keskustelemaan kanssamme.
Jatkuva muutos koettelee koko yhteiskuntaamme, kaupalliset yritykset pystyvät sinnittelemään sen tahdissa ja tarjoamaan ajanmukaisia palveluja. Olen usein miettinyt, miten valtakunnalliset ja kunnalliset palvelut ovat voineet jämähtää menneelle vuosituhannelle. Uudet asiat koetaan lähinnä uhkina ja keskitytään valittamaan resurssien puutetta ja vaatimaan voimavaroja milloin mihinkin. Meininki on kuin Ylellä konsanaan, kun rahaa tulee, ei tarvitse uudistua ja kehittyä, ei tarvitse vastata kansalaisten vaatimuksiin tai ylittää odotuksia. Kun rahahanat sulkeutuvat, supistetaan, ei uudistuta.
Voisiko yhteiskunta edes osallistua elämämme verkottumiseen?

Kirjoittaja: Noora Iloranta partner, AD .