Juuri nyt kalenteriin mahtuu paljon muitakin innostavia juoksutapahtumia. Aion suunnata ainakin Juokse meresi edestä -tapahtumiin ja kauden päätavoitteet odottavat Tukholman maratonilla. Kesäloma huipentuu Joroisten triathlonilla.

.

Tulos on hurja, sillä vuoden 2011 myydyin kaunokirja oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina ja sitä myytiin 83 900 kappaletta paljon pidemmän ajan sisällä joulusesongin aikaan.

"Teille Kirnauskikseen iso kiitos loistavasta kampanjasta! Kovin usein ei tule hämmästyneeksi hyvästä työstä ja palvelusta, mutta teidän kanssa niin oli vähän väliä." Katriina Jaakkola, toimitusjohtaja Kirjakauppaliitto.

Vuonna 2011 Alexandria panosti näkyvyyteen aikaisempia vuosia enemmän, mm. valtakunnallisilla tv-kanavilla ja aikakauslehdissä toteutettujen mainoskampanjoiden muodossa. Tammikuussa 2012 tehdyn bränditutkimuksen mukaan Alexandrian brändi oli noussut Suomen neljänneksi tunnetuimmaksi sijoittamiseen ja säästämiseen keskittyneiden yritysten joukossa.

"Alexandrian brändin tunnettuus kasvoi vuoden aikana yli 30 prosenttia, mikä osoittaa sen että viime vuoden aikana on tehty oikeita asioita. Tällä alalla tunnettuus on myös uskottavuuskysymys, ja olemme tietysti tyytyväisiä että entistä useampi ihminen tunnistaa meidät." Alexandrian markkinointijohtaja Merja Aaltonen kertoo.

Pinterest sosiaalinen kuvakollaasipalvelu kasvaa vauhdilla ja mikä mielenkiintoista ajaa kävijöitä yritysten verkkosivuille tehokkaammin kuin YouTube, Google+ ja Linkedin yhteensä. Miksi Pinterest villitsee ja kannattaako yritysten lisätä palvelu sosiaalisen median markkinointipalettiinsa?

Mistä on kyse?

Pinterest mahdollistaa kuvien järjestämisen kategorioittain käyttäjän omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Kuvien järjesteleminen perustuu “Pinnaamiseen”, jolloin käyttäjä merkitsee kuvan omaan kollaasiinsa. Käyttäjät voivat seurata toisiaan, kommentoida ja edelleen merkitä kuvia omiin kollaaseihinsa.

Miten pääsen alkuun?

Yksinkertaisimmillaan yritys ottaa Pinterestin käyttöön perustamalla Pinterest-tilin ja lisäämällä tänne kuvia, jotka linkitetään yrityksen verkkosviuille tai verkkokauppaan. Näin luodaan helposti virtuaalikatalogi, joka sinänsä vielä ei välttämättä ole kovinkaan mielenkiintoinen, mutta parempi kuin ei mitään kuitenkin.

Seuraava sosiaalisempi askel otetaan jos omien kuvien jakamisen lisäksi merkitään muidenkin kuvia, esimerkiksi sellaisia, jotka viestivät yrityksen arvoja. Hauskaa lisäarvoa voisi myös tuoda vaikkapa näyttämällä miten tuotepakkauksen voi hyödyntää tai kierrättää tai tuotteita jatkojalostaa “tuunata” persoonallisiksi.

Mutta on Pinterestissä toinenkin mielenkiintoinen puoli, siellä voi nimittäin helposti oppia asiakkaistaan lisää vain seuraamalla heidän kollaasejaan?

Samaa tuskastusta koin lukiessani viime viikolla ilmestynyttä mömmöä, jossa esiteltiin taas vaihteeksi QR-koodin käyttöä markkinoinnissa. Kyse on siis siitä sekavasta viivakoodin näköisestä neliöstä, joita killui mm. Eva Biudetin vaalijuilisteen taustatapetissa. Ja jos en nyt tuota juttua täysin väärin tulkinnut, niin olin havaitsevinani pientä innostusta näitä koodeja kohtaan. Koodeja siis, joita voit skannata älypuhelimellasi, olettaen että olet tätä tarkoitusta varten ensin käyntyt lataamassa aplilkaation. Kun sitten kaupassa näet mielenkiintoisen koodin avaat aplikaation, skannaat (eli otat kuvan koodista) ja kas – pääset katselemaan kivoja reseptejä ja vinkkejä viljapossun valmistukseen.

Tässäkö se on mobiilin lisäarvo markkinoinnissa? Tarvitaan kyllä älypuhelinta, aplikaatiota ja kameraa, mutta mikä on kuluttajan saama hyöty? No se skannaaminen on helpompaa kuin nettisivuosoitteen kirjoittaminen tai muistaminen. Jep, jep.

Mobiilin todellinen lisäarvo yrityksille piilee sen mahdollisuuksissa sitouttaa kuluttaja entistä henkilökohtaisemmalla tasolla, ja mikä vielä kiinnostavampaa, auttaa ja nopeuttaa ostopäätöstä. Saada lisää kauppaa nopeasti ja helposti. Sellaisen palvelun tuottamiseen, jonka kuluttaja todella kokee hyödylliseksi tarvitaan ikävä kyllä enemmän aikaa ja suunnitelmallisuutta kuin yhden koodin lisäämiseen pakkaukseen tai printti-ilmoitukeen. Siihen tarvitaan tahtotila, suunnitelma ja toimeenpaneva voima. Paino sanalla toimeenpaneva voima – nyt pitää löytyä uskallusta hypätä liikkuvaan junaan, kasvaa ja kehittyä kuluttajien kanssa. Tiedän että se ei ole helppoa, helpompaa on vetää hihasta statistiikkaa älypuhelinpenetraatiosta, siitä kuinka se lähteestä riippuen on vasta 15-30%. Aivan mitätön markkinointikohderyhmä siis. Kolmen vuoden kulutta tuo sama luku on 100%.

Veikkaanpa, että sitten kiinnostaa.

Sillä välin kannattaa panostaa kuoleviin mediamuotoihin, jotka näyttävät kiinnostavan mainostajaa moninkertaisesti kuluttajaa enemmän.

Ylläpitäjien omalla aktiivisuudella on selkeä yhteys siihen, miten aktiivisia kuluttajat ovat yrityksen tai brändin Facebook-sivulla. Aktiivisuudella tarkoitetaan esimerkiksi kommentointia tai tykkäämistä.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen tutkimus, mutta siitä vedetyt johtopäätökset eivät oikeastaan ehkä auta varsinaisesti lisäämään aktiivisuutta Facebook-sivuilla. Tai mikä vielä tärkeämpää, tuottamaan asiakkaille heidän kaipaamaansa lisäarvoa tai sisältöä, joka vahvistaisi asiakkaan suhdetta yritykseen tai brändiin. Millaista sisältöä Facebook-sivuille sitten tulisi tuottaa?

Tutkimuksen mukaan yritykset hyödyntävät Facebook-sivuaan pääosin tiedottamiseen (92 % vastanneista), brändinrakennukseen (81 %) sekä asiakassuhteen hoitamiseen (71 %). Sivujen ylläpidosta vastaa kolmessa tapauksessa neljästä markkinointiosasto ja puolessa viestintäosasto.

Kaksi kolmesta yrityksestä on laatinut sivulleen viestintä- tai sisältösuunnitelman ja kolme neljästä kertoo vuorovaikutuksen pelisäännöt sivuillaan. Kolmasosa viestii Facebookissa päivittäin ja lähes kaikki sallivat fanien kirjoittaa seinälleen. Sivujen ylläpitoon käytetään keskimäärin 4,1 tuntia viikossa.

Ongelma ei siis ainakaan kaikissa tapaukisissa ole siinä, että Facebook-seinä olisi täysin hiljainen. Väittäisin silti, että vain harva sisältösuunnitelma on niin huolellisesti laadittu, että sillä todella puhutellaan faneja.

Kärjistetysti statuspäivitykset ovat viestintää ilman minkäänlaista esiseulontaa. Media ei ensin arvioi, onko tämä kuluttajia kiinnostavaa sisältöä ja ylittääkö tämä uutiskynnyksen, eli kannattaako tämä julkaista. Julkaisukynnys on matala, mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta viestien alati lisääntyessä myös Facebookissa kannattaa nyt ja tulevaisuudessa keskittyä yhä enemmän sisällön houkuttelevuuteen.

Sisällön merkityksellisyydestä puhuttaessa ollaan markkinoinnin ytimessä noin muutenkin, älä koputa, jos et tiedä miten vastaat kysymykseen, kuka siellä? Kaikkien ei tarvitse huutaa isolla areenalla, usein parempi vaihtoehto on kuiskata korvaan jotain unohtumatonta. Ja yllättävää kyllä, myös taktinen tarjous kiinnostaa kuluttajaa oikein tarjoiltuna.

"Whats in it for me?", kysyy kuluttaja ja siihen olisi hyvä valmistautua vastaamaan.

Tehtävässä on eduksi, jos itsetunto mahtuu keskisuureen toimistoon, etkä säikähdä hurttiakaan huumoria. Luvassa on monipuolisia projekteja, sairaan hyviä tyyppejä ja juuri niin upeita asiakkaita kuin ansaitset.

Lähetä napakka tietopaketti itsestäsi osoitteeseen noora@kirnauskis.com. Pistä postia pikaisesti, viimeistään 6.1.2012. Paikka täytetään heti.

Mitä odotamme sinulta? Tärkeimmät vaatimukset ovat tässä.

• HTML 5
• CSS 3
• Javascript (lisäksi yleisimmät kirjastot, mm. jQuery)
• Kattava tuntemus yleisimmistä sisällönhallintajärjestelmistä (esim. Crasmanager, Drupal, ExpressionEngine, Joomla, WordPress)
• PHP
• MySQL
• Semanttinen, standardien mukainen koodaustapa

Olet erinomaisesti perillä webin nykytilasta ja tulevastakin, mutta osaat tarvittaessa ottaa huomioon myös vanhempien selainten tarpeet. Koostat standardien mukaista, semanttista koodia, etkä vierasta Javascriptia tai sisällönhallintajärjestelmiä. Teet työsi hyvin ja ilolla, myös silloin, kun aikataulut kääntyvät hektisiksi.

Entä mitä me tarjoamme sinulle? Mielenkiintoisia projekteja, mahtavia asiakkaita ja parinkymmenen hengen porukan, jossa viihdyt varmasti.

Lähetä hakemuksesi kera CV:n ja palkkatoivomuksen osoitteeseen jaakko@kirnauskis.com viimeistään 31.12.2011. Paikka täytetään heti kun sopiva tyyppi löytyy – toimi siis pian!

Kahdessakymmenessä vuodessa kaikki ympärillämme on muuttunut. Hiiri syrjäytti tussit ja sittemmin piirtopöytä hiiren. Olemme kokeneet digitaalisen vallankumouksen, mediakentän pirstaloitumisen ja sosiaalisen median esiinmarssin.

Mitä siitä Kirnauskiksesta on jäljellä, joka 20 vuotta sitten syntyi keskelle synkintä lamaa?

Paitsi tietysti naisvoimaa toisessa sukupolvessa, voimamme on muutenkin inhimillistä. Olemme perheyritys sen laajimmassa mahdollisessa merkityksessä. Hyvin tehty työ kumpuaa hyvistä tekijöistä ja siitä että yhdessä olemme vahvempia kuin yksilöinä. Päivästä toiseen saan nauttia porukasta huippuammattilaisia, jotka saavat minut itkemään ja nauramaan. Ihmisistä, jotka saavat minut yrittämään parastani.

Asiakkaillemme tämä voima näkyy parhaana mahdollisena työnlaatuna ja hyvänä yhteistyönä. Tänäkin vuonna Taloustutkimuksen Markkinoinnin päättäjien palaute-tutkimus vahvisti uskoamme siihen, että tässä olemme onnistuneet: olemme Suomen toiseksi mukavin yhteistyökumppani!

Valitettavan yleistä on, että testaaminen jätetään projektiaikataulussa lanseerausviikolle, ja sitten ihmetellään, kun mikään ei toimi niin kuin alunperin oli tarkoitus. Mitä jos tehtäisiin kerrankin toisin? Projekti jaoteltaisiin osiin, ja aina ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä käytäisiin läpi kaikkein kriittisimmät kohdat. Projektissa kuin projektissa on testattava jatkuvasti, eikä vasta loppumetreillä, kun pieneltä tuntuvien asioiden muuttaminen saattaa viedä kohtuuttomasti aikaa ja resursseja.

Testaaminen heittää haasteen myös asiakkaan päähän. Palasista on kyettävä muodostamaan kokonaisuus, ja palvelun toiminnallisuuksiin on osattava ottaa kantaa, vaikka ne olisi esitetty laatikoina rautalankamallissa tai post-it-lappuina seinällä. Ratkaisevaa on, että käyttökokemuksesta saadaan välitöntä palautetta, jonka perusteella projektia voidaan viedä eteenpäin. Ja testata taas uudestaan.

Minkä takia testaaminen sitten jätetään viime tinkaan? Tai vielä pahempaa – ei testata lainkaan? Eikö testaamista osata vaatia, myydä tai ostaa? Kyse voi olla myös siitä, ettei uskalleta. Matkan varrellahan on voitu epäonnistua. Pelottaa, ettei huolella hiottu ratkaisu olekaan täydellinen.

Käyttökokemuksia on tasan yhtä monta kuin käyttäjääkin, ja vastaan tulee varmasti myös tilanteita joissa se takuuvarmasti toimiva ratkaisu ei sitten toiminutkaan. Paras tapa varautua ongelmiin on testata palvelua jatkuvasti myös lanseerauksen jälkeen, sillä moni projekti vasta alkaa siinä vaiheessa kun ensimmäiset kävijät pääsevät ihmettelemään aikaansaannosta. Lanseeraus ei siis ole projektin päätepiste, päinvastoin.

Mitä tekevät VR:n asiakkaat? Menettävät hermonsa uudistuksen takia. Kärsivät, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Jotkut onnekkaat matkustavat ilmaiseksi. Käyhän se testaaminen näinkin, mutta ongelmia ja niistä seuraavaa julkisuutta on mahdotonta pitää pienempänä pahana kuin tylsää testaamista.